Ihan muuten vain ajattelin jotain kirjoitella tänne, ettei tämä ihan turhana täällä loju.

Vuosi 2009 on lähtenyt ihan kohtuu hienosti käyntiin. Mitään erikoista ei ole liion tapahtunut. Mutta onhan tässä tullut uutta kameraa käytettyä. Tai pikemminkin opeteltu sen käyttöä. Kohtahan tuo alkaa sujua. Harmi vain kun tulee pimeä niin aikaisin niin ei kerkeä arkipäivisin kuvaamaan. Onneksi viikonloput on keksitty.

Viimeviikolla täällä kävi Jakkilan Jutta trimmaamassa Lukaksen. Johan tuli herrasta nätti poika! Itsekin opein jotain tuosta trimmaamisen ihmeellisestä maailmasta. Saa vähän itse opetella nyt enemmänkin trimmaamaan. Mikä welshin omistaja se sellanen on jos ei osaa trimmata? Ja saatiin vielä tosi hyviä vinkkejä esittämisessä ja opein taas lisää tuossakin asiassa, kiitos tosi paljon. : ) Ja viikon päästä meillä onkin sitte ryhmänäyttely Raahessa. Ehkä tuolta voikin toivoa jotain kun trimmi on kaunis ja Jutta esittää Lukaksen. Mukavaa nähdä myös Lukaksen velipuolikin tuolla.

Muuten meillä taitaa olla aika hiljaista. Tosin nyt olen keksinyt, että potkukelkka on varsin hyvä apuväline tuossa koiran lenkittämisessä. Ei muuta kun valjaat päälle ja koira kiinni kelkkaan niin saa tuokin vähän juosta ja kiskoakin. Lihaskuntoa tulee samalla. Kunto kasvaa niin koiralla kuin itselläni kun vauhtia on vähän enemmän kuin pelkkä kävelyvauhti. : )

Huh huh, oli meinaan aikamoinen tämä meidän viimelauantai. Kannuksen Koirakeskus kun järjesti mukavan pikkujoulu match shown. Harmi, että koiria ei niinkään ollut paljon, maxiaikuisissakin vain vajaa 10 koiraa.

Lukas oli alusta asti ihan toivoton tapaus. Viime päivien laiskuus taisi todellakin näkyä koiran käytöksessä: tuo ei ollut ollenkaan paikallaan ja kehäkäyttäytyminen oli ihan hirveää. Tosiaan, kyllä tuo seisoi oikein nätisti, mutta liikkumisessa säntäsi heti juoksuun ja kaikkea mahdollista. Vieressä oleva palkintopöytäkin oli oikein mielenkiintoinen ja oli todellakin työ saada koira pysymään siitä erossa. Jotenkin kummasti saimme omassa kehässämme punaisen. Koska olimme viimeisten joukossa ilmoittautuneita isojen koirien luokkaan, meidän parikehässä olikin kolme koiraa. Omasta mielestäni olisimme ansainneet sinisen, sillä meidän kanssamme ollut dobermanni oli paljon parempi kuin Luksii, mutta kenties tuomari piti enemmän spanieleista.

No sitten jäimme tietysti punaisten kehään jossa kamala käyttäytyminen jatkui. Yleensä Lukas on noissa sinisten ja punaisten kehissä kuin mallikoira, mutta nyt kaikki oli ihan toisin: ryntäämistä ja kaikkea. Seisominen taas meni tosi hyvin mistä olin oikein positiivisesti yllättynyt. Kuitenkin, Lukas oli niin valloittava persoona, että eläin sai sellaisen tittelin kuin "tonttukoira." Tuomarit valitsivat kaikista omista arvosteltavistaan koirista tonttukoiran, ja isoista aikuisista ja pennuista, sitten meidän höppänä sai tuon tittelin. Palkinnoksi saimmekin sitten oikein kunnon jouluporsaan josta nyt on ollut iloa ihan tuosta lauantaista lähtien... Ihanaa oli sunnuntaina herätä tuohon porsaan vinguntaan. Hauskaa oli, kun toisen tuomarin valitsema tonttukoira olikin meidän kaveri Pepi-lappalainen.  Siinä sitten kaverukset pääsivät samaan tonttukuvaan "poseeraamaan."
taisi mennä vuoden tontujen tittelit ihan oikeisiin osoitteisiin. :)

Vuoden parhaimpia hetkia varmaankin on, kun herää aamulla ennen seitsemää suihkuun ja sattuu vahingossa vilkaisemaan ulos. Maa on valkea ja ulkona pyryttää lunta. Tapoihin kuulu, että ulos täytyy vilkaista kokonaista kaksi kertaa, sillä ensimmäinen kerta voi osoittautua typeräksi pilaksi. Eihän sitä koskaan omista silmistään tiedä!

Koulusta tultuani kyhersin ulos pienen hikisen lumilyhdyn. Äidin kanssa olimme aiemmin puhuneet, että Lukaksesta pitää saada hyviä talvisia kuvia, jotta saamme niistä joulukortteja. Kesken lumilyhdynteon Lukas kuitenkin päätti murtaa takaoven ja lähteä juoksentelemaan täydelliseen hankeen omintakeista rundiaan. Näytti joku muukin nauttivat taivaasta pudonneesta aineesta. Kun oli kulutettu aikaa taistelemalla kynttilän kanssa, pääsimme lopulta asiaan ja saimme otettua pari kuvaa. Riemu loppui lyhyeen, sillä tietä pitkin päätti juuri silloin kävellä joku kyläläinen koiransa kanssa ja raahasin oman eläimeni sisälle, sillä mekkala oli... noh, ei niin ihana.
Halloween vietettiin sitten ihan eri osoitteissa.

Nyt sitten näyttää ensilumi tekevän katoamistemppuaan, olihan tuo arvattavissa. Koittaa jälleen monen viikon pimeä kausi, tai ehkäpä tämä vuosi olisi poikkeus, kuka tietää.  Nyt meillä on vain tylsää jumittamista. Nätttelyissä ruvetaan kiertämään vasta ensivuoden puolella. Onneksi sentään tässä kuussa on mölliagility sekä mätsärit, niin ei ihan puluille mene tämäkään kuukausi!