Vuoden parhaimpia hetkia varmaankin on, kun herää aamulla ennen seitsemää suihkuun ja sattuu vahingossa vilkaisemaan ulos. Maa on valkea ja ulkona pyryttää lunta. Tapoihin kuulu, että ulos täytyy vilkaista kokonaista kaksi kertaa, sillä ensimmäinen kerta voi osoittautua typeräksi pilaksi. Eihän sitä koskaan omista silmistään tiedä!

Tämä siis tapahtui perjantaiaamuna 31. lokakuuta. Ja mikä olikaan mahtavinta aloittaa tuo päivä, olihan lunta odotettu kuin kuuta nousevaa, kuten yleensäkin tähän pimeään aikaan vuodesta tapoihin kuuluu.

2040134.jpg

Koulusta tultuani kyhersin ulos pienen hikisen lumilyhdyn. Äidin kanssa olimme aiemmin puhuneet, että Lukaksesta pitää saada hyviä talvisia kuvia, jotta saamme niistä joulukortteja. Kesken lumilyhdynteon Lukas kuitenkin päätti murtaa takaoven ja lähteä juoksentelemaan täydelliseen hankeen omintakeista rundiaan. Näytti joku muukin nauttivat taivaasta pudonneesta aineesta. Kun oli kulutettu aikaa taistelemalla kynttilän kanssa, pääsimme lopulta asiaan ja saimme otettua pari kuvaa. Riemu loppui lyhyeen, sillä tietä pitkin päätti juuri silloin kävellä joku kyläläinen koiransa kanssa ja raahasin oman eläimeni sisälle, sillä mekkala oli... noh, ei niin ihana.
Halloween vietettiin sitten ihan eri osoitteissa.

Nyt sitten näyttää ensilumi tekevän katoamistemppuaan, olihan tuo arvattavissa. Koittaa jälleen monen viikon pimeä kausi, tai ehkäpä tämä vuosi olisi poikkeus, kuka tietää.  Nyt meillä on vain tylsää jumittamista. Nätttelyissä ruvetaan kiertämään vasta ensivuoden puolella. Onneksi sentään tässä kuussa on mölliagility sekä mätsärit, niin ei ihan puluille mene tämäkään kuukausi!